Vastuullisuuden vuosikymmen 2020


Harri Gustafsberg on mielen suorituskykyä tutkiva, valmentava ja kehittävä filosofian tohtori ja turvallisuuden johtamisen maisteri (FT,HTM). Lisäksi Harri on palkittu tietokirjailija ja palkittu yrityspuhuja. Harrin viimeinen kirja Karhuryhmä on kirjoitettu yhdessä Heidi Holmavuon kanssa, kirja on saavuttanut huikan suosion. Harri työskenteli Poliisin valtakunnallisessa valmiusyksikkö Karhussa yli 20 vuotta. 

Avaan vastuullisuuden käsitettä omasta henkilökohtaisesta kokemusmaailmasta, sekä tutkimusryhmämme tekeminen tutkimusten valossa. Edellisessä työssäni näin mitä vastuuton ihmismieli voi saada pahimmillaan aikaan.

Mieltä ja tietoisuutta ei missään tieteenalassa ole pystytty edelleenkään määrittelemään yksiselitteisesti, joten ihmismielen tarkastelu on aina jollain tapaa epätarkkaa. Mieli on kuitenkin sekä ymmärrys- että ohjausjärjestelmä ja kaikki inhimillinen toiminta perustuu mielen toimintaan.

Yksilön eettinen ja moraalinen vastuu paljastuu vain niissä asioissa, mitä kukaan muu ei voi tehdä meidän puolesta. Valintojamme ja tekojamme ohjaa usein meiltä näkymätön voima, joka motivoi tavoittelemaan tai välttämään asioita. Oman järjestelmän tarkasteleminen on ihmisyyden keskeisimpiä tehtäviä, helpommin tätä termiä kutsutaan itsetuntemukseksi. Meidän tulkintaan ja valintoihin vaikuttaa keskeisesti ympäristö, yhteisöt joissa toimimme, kulttuuri, perhe, ystävät, ym. Ihminen ei ole irrallinen yksikkö ympäristöstä, mutta ilman vastuullisuuden kirkasta käsitettä omien valintojen ja päätösten voima ei tule näkyviin. Ihmisen henkilökohtaisen vastuullisuuden hyväksyminen on lähtökohta elämän merkityksellisyyden toteutumiselle.

Vastuullisuuden käsite tämän päivän työelämässä ja elämässä yleensäkin on julkisessa keskustelussa välillä kääntynyt kyseenalaiseen suuntaa. Ihmisen onnellisuus on yhteiskunnan tehtävä, työnantajan vastuulla on työntekijöiden viihtyvyys ja hyvinvointi, koulun tehtävä on kasvattaa lapset, jne. Kieltämättä yhteiskunnan toimivuudella on merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja yksilön mahdollisuuksiin, mutta ei ilman yksilö vastuuta. Työnantajan tehtävä on mahdollistaa työn tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ilman yksilö vastuuta tämä ei toteudu. Koululla on tehtävät lasten kasvatuksessa, mutta ei niin että vanhemmuuden vastuu poistuu tästä yhtälöstä. Työhyvinvointi, aikaansaaminen, tehokkuus ja tuottavuus ovat ymmärryksen, henkilökohtaisen vastuun, johtamisen ja yhteistyön tulosta. Ilman yksilön vastuun ymmärtämistä, niissä valinnoissa ja teoissa mitkä kukaan muu ei voi tehdä puolestamme, vastuullisuuden käsite jää vajaaksi. Meidän eettisen ja moraalisen koodin tulisi edistää sitä prosessia itsessämme, joka mahdollistaa vastuullisen ihmisenä kasvun. Tämän prosessi mahdollistaa oman panoksen antamisen perheelle, työyhteisölle, ystäville, yhteiskunnalle ja koko ekosysteemille.

Vastuullisuuden vuosikymmen merkitsee sukeltamista hieman syvemmälle. Olenko tarpeeksi rohkea selvittämään oman elämän merkityksellisyyden? Olenko tarpeeksi rohkea laittamaan itseni likoon näiden asioiden puolesta? Miten kasvatan lapseni, mitä kestävää saan aikaan, mikä on minun perintö maailmalle? Olenko tarpeeksi rohkea kasvamaan ihmisenä? Kasvun prosessi käy usein pettymysten, epävarmuuden ja ponnistelun kautta. Olenko valmis selvittämään lahjani, missä olen hyvä ja miten hyödynnän omat vahvuuteni. Vuosikymmen voi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta juuri aika on elämässämme se resurssi joka tulee loppumaan joka tapuksessa, joten sitä on syytä kuunnioittaa. Joten, edellisten kysymysten lisäksi kysyn itseltäni olenko tarpeeksi rohkea suojelemaan itseäsi tarpeettomalta kuormalta ja uskallatko nauttia elämästä jokaisella solulla.

Olen ja niin muuten olet sinäkin.

Jaa tämä artikkeli


Kehittyvä Suomi