Uudet rintasyövän hoitomuodot antavat potilaille toivoa ja lisää tautivapaata aikaa


Valtaosa rintasyövistä on HR+ HER2-tyyppisiä. Tablettimuotoiset hormoninestolääkkeet ovat aikanaan mullistaneet niiden hoidon. Uusimpiin lääkkeisiin kuuluvat CDK 4/6 estäjät, joita käytetään uusiutuneen hormonaalisen rintasyövän ensilinjan hoitoon. 

”HR+ HER2- tyyppiset rintasyövät uusivat tyypillisesti myöhään, vasta viiden vuoden päästä diagnoosista, mutta ne voivat uusia viidentoistakin vuoden kuluttua”, kertoo Katri Selander, LT, dosentti ja onkologian loppuvaiheen erikoistuva lääkäri. Rintasyöpä uusiutuu n. 30 prosentilla potilaista. 

HR+ HER2- rintasyöpien liitännäishoito toteutetaan tyypillisesti hormoninestolääkityksellä, joilla pyritään estämään rintasyövän uusiutuminen. “Nuorille naisille käytetään tamoksifeeniä. Jos nainen on niin nuori, että hänellä on kuukautiskierto, hoitoa tehostetaan yleensä vielä munasarjojen toimintaa estävällä lääkkeellä tai munasarjojen poistolla. Vanhemmilla naisilla käytetään aromataasi-inhibiittoreita.” 

Jos rintasyöpä uusii hormonaalisen hoidon aikana, tai pian sen päättymisen jälkeen, lääkitystä tehostetaan. Lääkkeistä uusimpia ovat CDK 4/6 inhibiittorit. Ne ovat tuoneet paljon hyvää uusiutuneen rintasyövän ensilinjan hoitoon. Ne ovat tablettimuotoisena potilaalle helppokäyttöisiä verrattuna aiempiin rintasyövän hoitomuotoihin kuten sytostaatteihin. 

“Olemme nyt saaneet CDK 4/6 inhibiittorit osaksi uusiutuneen rintasyövän hoitoa. Jatkossa on kiinnostavaa nähdä miten nämä lääkkeet asemoituvat rintasyövän liitännäishoitoon”, Selander mainitsee. 

Tutkimuksesta systemaattinen osa potilaan hoitoa 

Selanderin mukaan tarvitaan vielä paljon lisää ymmärrystä syövän käyttäytymisen eroihin potilaiden välillä. “Joillain, varsinkin nuoremmilla, potilailla lääkkeet voivat menettää tehonsa nopeasti. Meidän tulee ehdottomasti lisätä ymmärrystä syöpäsolujen biologiasta ja siitä, mikä tehonmenetyksen taustalla on.” 

Selander toivoo, että rintasyövän osalta saadaan kurottua kiinni prekliinisen ja kliinisen tutkimuksen välistä kuilua. “Kliinikkolähtöistä tutkimusta tarvitaan enemmän. Tutkimuksen tulisi olla systemaattinen osa potilaiden hoitoa; on potilaan etu, että tutkimuksiin pääsee. Lääkäreillä tulisi myös olla siihen riittävästi aikaa”, Selander summaa. 

Jaa tämä artikkeli


Kehittyvä Suomi Terveys