URA OTETAAN LIIAN VAKAVASTI


Urakäsite on kiehtonut minua aina, sitä enemmän mitä epätyypillisemmäksi oma urani on muodostunut. 

Englannin kielen sana career tulee latinan sanasta carrus, joka tarkoittaa pyörillä kulkevaa kulkuvälinettä kuten kärryä. Uran voikin ajatella olevan jonkinlainen väline liikkumiseen. Kulkuvälineillä, ovat ne sitten hevoskärryjä, autoja tai sähköpotkulautoja, voi liikkua lähestulkoon minne haluaa. Miksi siis meidän suomalainen urakärrymme kulkee itsepäisesti, kokopäiväisesti ja vakituisesti yhtä ja samaa tietä eteenpäin? Loogista kun olisi, että kärrymme kaartaisi välillä oikealle, sitten vasemmalle, kiihdyttäisi oikopolulle, pysähtyisi paikoilleen, vaihtaisi reittiä ja kääntyisi takaisin. 

Suhtaudumme monihalukkuuteen ja moniosaajuuteen pölyttyneen vanhakantaisesti. Haluamme itsepintaisesti tietää, missä ihminen on viiden vuoden päästä ja miksi hänen CV:ssä on puolen vuoden selittämätön aukko. Vuoraamme itsemme mustasukkaisuudella kun henkilö vaihtaa työnantajaa ja epäilemme onnistumismahdollisuuksia kun hän kesken työvuosien prime timen päättääkin lähteä opiskelemaan uutta alaa. Eihän tämän näin pitänyt mennä. 

Urakäsityksemme kaipaa päivitystä. Tulevaisuuden työelämä voi olla kaikkea mahdollista: moniosaajuutta, kevytyrittäjyyttä, osa-aikaisuutta, sivupolkuja, useammalle työnantajalle yhtä aikaa työskentelyä. Kyllä kokoaikainen ja vakituinenkin säilyy, mutta kannattaa alkaa varautua siihen, että tyypillisestä on yhä enenevissä määrin tulossa epätyypillistä ja epätyypillisestä tyypillistä. 

On siis aika lopettaa uramuutoksiin suhtautuminen shakkisiirtojen vakavuudella ja lakata kysymästä mitä aiot olla isona. Lista voi nimittäin olla niin polveileva, ettei vastaamiseen jää riittävästi aikaa. Uran liian vakavasti ottamisen aika alkaa olla päättymässä. 

Saana Rossi
Kirjailija, puhuja, advisor – ex HR-johtaja 

linkedin.com/in/saanarossi/

Jaa tämä artikkeli


Johtajuus&Työelämä