Suontaan kartanon Ellen Rydbeckille tärkeintä on eläinten ja ympäristön hyvinvointi


Suontaan kartanossa kasvatetaan emolehmiä ja viljellään viljaa. Tilalla korostuu vastuullisuus niin eläinten hyvinvoinnissa kuin ilmasto- ja ympäristöasioissakin.

Tilalla alkaa kiireinen lehmien poikimiskausi maalis-huhtikuussa. Yli 100 vuotta Rosenlewin suvulla ollut Suontaan kartano on ollut pitkään toimiva karjatila.

”Lypsylehmistä ja hiehoista luopumisen jälkeen siirryimme luomuun ja aloitimme emolehmätuotannon, kun navettakin sopi siihen hyvin. Lisäksi pärjäämme nyt pienemmällä työntekijämäärällä kuin lypsykarjatilat”, selvittää 30-vuotias tuore tilallinen Ellen Rydbeck.

Ulkomailta maatilalle töihin

Kaupallinen korkeakoulutus Hankenilta, ura ulkomailla kansainvälisissä yrityksissä – silti Ellenin veri veti takaisin kotitilalle.

”Olen pienestä pitäen tiennyt, että tulen jatkamaan tämän tilan pitoa. Halusin kuitenkin saada kokemusta monenlaisista tehtävistä ennen tilalle tuloa.”

Jo kouluaikoina Ellen teki tilan töitä viikonloppuisin ja lomilla. Hän suoritti sivuaineenaan Helsingin yliopistossa maa- ja metsätaloustieteiden vaativat peruskurssit. Suurtilan ja eläintuotannon ammattimainen hoito vaatii kuitenkin paljon osaamista.

”HKScanin nuorten tuottajien Next Generation -koulutuksessa opin paljon uutta ja tutustuin muihin maatalousyrittäjiin – heiltä olen saanut suurta apua. On opettavaista kuulla, kuinka eri puolilta ja eri tuotantosuunnista tulevat ihmiset näkevät asioita”, Ellen kiittää.

Eläimet ja ympäristö huomioon

Eläinten hyvinvointi, kasvihuonepäästöt ja hiilinielut – tässä keskustelussa on moni äänessä.

”Tuottajat hoitavat ja omistavat tuotantoeläimet ja pellot. Meidän tuottajien täytyy olla tässä keskustelussa enemmän mukana”, Ellen vakavoituu.

Hänelle on tärkeää, että eläimet saavat toteuttaa luonnollista käyttäytymistään, silloin ne voivat hyvin.

”Vasikat ovat emojensa kanssa kuudennelle kuulle, ne saavat juoda emon maitoa ja pääsevät laitumelle. Ne päättävät itse, milloin ne syövät ja nukkuvat.”

Eläimiä ei Suomessa lääkitä turhaan, eikä niille syötetä antibiootteja tai hormoneja kasvutarkoituksessa.

”Meillä eläimet syövät luonnonmukaista ruohoa tai rehua ja ne saavat olla ulkona koko laidunkauden. Talveksi teemme eläimille rehua omilta pelloilta. Laiduntavat eläimet hoitavat myös luonnon monimuotoisuutta”, Ellen selvittää.

Suurin osa Suontaan pelloista on rehuntuotannossa, joka on tärkeä osa viljelykiertoa. Nurmet ja muut viljelykasvustot sitovat myös hiiltä.

Jokaista maatilaa on kehitettävä

Ellen Rydbeck ei näe tuotantopinta-alan kasvattamisen tuovan parempaa tuottoa.

”Keskityn mieluummin kehittämään peltoviljelyä ja valitsen esimerkiksi lajikkeen, josta saa suuremman sadon. Myös uudet, meillä Suomessa vielä pienet lajikkeet kiinnostavat.”

Ellen haluaa kehittää tilan toimintaa suuntaan, joka parantaa eläinten ja ympäristön hyvinvointia. Samalla myös työn tehokkuus huomioidaan.

”Äitini Cecilia Rosenlew oli tilan johdossa 30 vuotta ja saan nyt jatkaa hänen työtään sukupolvenvaihdoksen myötä. Minun maanviljelijäurani jälkeen Suontaan kartano ja sen pellot voivat nykyistäkin paremmin”, lupaa Ellen Rydbeck päättäväisesti.

Suontaan kartano sijaitsee Hattulassa, Kanta-Hämeessä. Tilan käsittää 250 ha peltoa ja 700 ha metsää. Pääasiassa kaikki 70 emolehmää saavat yhden vasikan per vuosi. Tilalla kaksi siitossonnia.

Erik Rosenlew osti Suontaan kartanon vuonna 1918. Tila on ollut saman suvun omistuksessa viiden sukupolven ajan. Kartanon punatiilirakennukset rakennettiin 1920-luvulla ja valmistuessaan navetta oli Pohjoismaiden suurin ja modernein lypsynavetta. Nautakarja on ollut tilan päätuotantosuunta jo yli sadan vuoden ajan, vaikka lypsylehmät vuonna 2006 vaihtuivat hiehokasvatukseen. Vuodesta 2017 lähtien päätuotantosuuntana on ollut emolehmät.

Vuonna 2020 tehdyn sukupolvenvaihdoksen myötä tilan omistajuus on siirtynyt Ellen Rydbeckille hänen äidiltään Cecilia Rosenlewilta.

Teksti ja kuvat: Jorma Yrjölä

Jaa tämä artikkeli


Kehittyvä Suomi