Sahanpurusta kannattavaa liiketoimintaa


LUT-yliopiston PURASU-projektia toteutetaan Etelä-Karjalan aluekehitysrahaston rahoituksella. Hankkeessa ovat mukana professorit Mari Kallioinen ja Esa Vakkilainen (kuvassa), sekä professori Mika Mänttäri ja johtaja Vesa Karvonen tiimeineen. 

LUT-yliopiston PURASU-hankkeessa kehitetään ratkaisua, jossa sahanpurusta kuumalla vedellä uuttamalla otetaan talteen hemiselluloosajae, yksi biomassan luontaisista rakenneaineista. 

Sahanpuru on mekaanisen metsäteollisuuden sivuvirta, jonka arvo ja arvostus ei nykyisellään ole kovin korkeissa kantimissa. Toisin voisi olla. Suomessa sahanpurua syntyy valtaisat määrät: yli kolme miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Professori Esa Vakkilainen ja tutkimushanketta luotsannut professori Mari Kallioinen melkein huokaavat: purusta olisi niin paljon muuhunkin kuin pelkästään energian tuotantoon ja eläinten kuivikkeeksi. ”Hevosen alla puru menee sellaisenaan melkein hukkaan. Sen sisältämä hemiselluloosa on näet yksi biomassan luontaisista rakenneaineista.” 

Hemiselluloosa on arkipäivän tuotteiden raaka-aine

Biopohjaisten tuotteiden kysyntä kasvaa kaikkialla. Hemiselluloosa sopii monien arkipäivän tuotteiden raaka-aineeksi, ja sillä voisi korvata nyt käytössä olevia, öljypohjaisia raaka-aineita. ”Markkinapotentiaalia on esimerkiksi kosmetiikka-, elintarvike-, lääke- ja kemianteollisuudessa. 

Hemiselluloosasta saa moninkertaisen hinnan sahanpuruun verrattuna, mutta jakeen erottaminen vaatii investointeja. Sahanpurun uuttaminen kuumaan veteen ei ole ongelma, mutta tutkijoiden näkökulmasta pullonkaulaksi on muodostunut kustannustehokkuudeltaan kannattamaton erotusprosessi. ”Nyt olemme tehneet innovaation, joka auttaa pienentämään näitä kustannuksia”, Kallioinen sanoo ja toivoo sahapurun tuottajien heräävän uutta liiketoimintaa avaaville vaihtoehdoille. 

”Arvokkaan helmiselluloosan talteenotto ei vähennä purun arvoa energiantuotannossa.”

Mitään ei mene hukkaan

Kallioisen ja Vakkilaisen mukaan PURASU-projektista poikkeuksellisen tekee se, että hemiselluloosaa sisältävän uutteen puhdistamiseen käytetään uutossa jo kertaalleen käytettyä purua. ”Näin ei tarvita erillistä adsorbenttia puhdistusmateriaalina. Membraanisuodatus hemiselluloosajakeen konsentroimiseksi ja puhdistamiseksi tehostuu merkittävästi, kun uutteen esipuhdistuksessa käytetään purua”, Kallioinen sanoo. 

Kallioinen ja Vakkilainen korostavat, että prosessin tiimoilta ei synny jätettä, eikä mitään mene hukkaan. Käytetty puru voidaan palauttaa takaisin bioenergiaketjuun. ”Uuttaminen ja puhdistaminen muuttavat purun koostumusta. Uutetusta purusta valmistettu pelletti on lämpöarvoltaan käsittelemättömästä purusta valmistettua parempaa”, Vakkilainen sanoo. ”Arvokkaan hemiselluloosan talteenotto ei vähennä purun arvoa energiantuotannossa.” 

Pieni partikkelikoko on arvoketjussa eduksi

Paras vaihtoehto sahanpurun hyödyntämiselle riippuu tutkijoiden mukaan paljon siitä, millaisen teollisen arvoketjun sahanpurukasan ympärille saa kustannustehokkaasti rakennettua. ”Pieni partikkelikoko on eduksi monessa jatkokäyttövaihtoehdossa.” Sahanpuru toimii myös vedenpuhdistusmateriaalina. 

LUT-yliopistolla tehtyjen alustavien tutkimusten mukaan sahanpurulla voidaan poistaa vedestä esimerkiksi öljyä ja lääkeainejäämiä. Purusuodatin toimii myös kunnallisen jäteveden jäännösfosforin poistossa. 

”Puhdistuskäyttöön sopii myös puru, josta on otettu talteen hemiselluloosajakeet. Puhdistuskäytön jälkeen purua voidaan edelleen hyödyntää energiantuotannossa”, Esa Vakkilainen sanoo. 

Jaa tämä artikkeli


Bisnes