Rakennammeko yhteisyyttä vai vastakkaisuutta?


Ihmiskunta – suomalaiset mukaan luettuina – käy läpi oman kekseliäisyytensä tuottamaa ennen kokematonta historian vaihetta. Vallanpitäjä ei enää voi valvoa, mitä tietoa kansalaisille annetaan ja erityisesti, mitä ei anneta. Jokaisella on pääsy kaikkeen maailmassa digitaalisena julkaistuun tietoon ja tietenkin myös epätietoon. Vallanpitäjä ei myöskään enää kykene viestinnän ja vuorovaikutuksen ennakkosensuuriin. Jokaisella on taskussaan vahva julkaisualusta, ja jokainen voi olla oman mediansa päätoimittaja. Moni jo onkin. 

Tämä uusi historian vaihe antaa teoriassa mahdollisuuden luoda globaalia yhteisyyttä. Kun uhat ovat maailmanlaajuisia, ne pitäisi epäilemättä kohdata ja torjua yhdessä. Ilmastonmuutos, lajien sukupuutto, luonnonvarojen liikakäyttö ja näistä epäsuorasti seuraavat kansainvaellukset vaativat yhteisymmärrystä ja yhteisiä ratkaisuja. 

Päivän tilanne ei kuitenkaan näytä rohkaisevalta. Sähköisillä alustoilla käytävä keskustelu näyttää ruokkivan pikemminkin vastakkainasettelua kuin yhteistä ymmärrystä. On teknisesti helppoa sulkea epämiellyttävät kommentit keskustelun ulkopuolelle ja miellyttävät sisäpuolelle. Tuloksena on entistä selkeämpi jako ”meihin” ja ”niihin”: ”me” täällä hyvien puolella päivittelemme ”niiden” pöyristyttäviä näkemyksiä. Todennäköisesti ”ne” siellä toisella puolella päivittelevät samalla tavalla meidän näkemyksiämme. 

Päätämme kaiken aikaa, rakennammeko yhteisyyttä vai vastakkaisuutta. Asian ytimessä on epämiellyttävien näkemysten sietäminen ja niiden asiallinen, kiihkoton kommentointi. Siksi kannattaa laskea kymmeneen tai kahteenkymmeneen ennen kuin reagoi. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta tulevaisuus kiittää. 

Pekka Sauri
Työelämäprofessori, Helsingin yliopisto 

Jaa tämä artikkeli


Artikkeli Kehittyvä Suomi