Kevätkirje kaikille


Vanhempien paras harrastus pitäisi olla lapsensa kehuminen juuri sellaisena kuin hän on. Olkaa ylpeitä lapsistanne! 

Lapsiperheet ovat olleet ennen kokemattoman haasteen äärellä, kun korona-ajan tuomat etätyön ja etäkoulun sovittamiset ovat laittaneet kodin seinät, rajat ja perheen yhteisen ajankäytön koetukselle. 

Toisaalta se on ollut onnenkantamoinenkin. Nyt me olemme asettuneet sinne kodin ilmapiiriin ja päässeet luomaan ehkä aavistuksen mukavampaa yhdessäoloa. 

Läsnäolon merkitystä en voi liikaa korostaa. Teema, joka yhdistää kaikkia perheitä joiden kanssa työskentelen ja siinä yhteydessä usein esiin nousee riittämättömyyden tunne. Vanhemmat kokevat usein läsnäolon vaativan sataprosenttista oloa lapsen lähellä, mutta eihän se ole edes mahdollista. 

Läsnäolo on ennemminkin avointa dialogia kotona. Tähän tilaan mahdollistuisi kaikenlaiset tunteet näytettäviksi ja käsiteltäviksi ja me vanhemmat voisimme olla peilejä lapsillemme. Peilinä oleminen tarviikin sitä oikeaa läsnäoloa; silloin kun ollaan lapsen kanssa, niin myös ollaan eikä multitaaskata. 

Laatu korvaa määrän taas kerran. Lapsi tyydyttyy jo 15-20 minuutin hyvästä syvästä keskinäisestä vuorovaikutuksesta vanhemman kanssa. Se riittää lapsen kokemukseksi tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Juuri tämä on kaikkien, myös vanhempien, perustarve ja siitä tunteesta meidän pitää pystyä nauttimaan täysin varmasti omassa kodissamme. 

Jokaisella lapsella pitää olla tunne siitä, että hänet on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on. 

Vanhempien tehtävä on tietää, mitkä asiat lasta kiinnostaa ja minkälainen kyky hänellä on käsitellä niitä. Jos emme pysähdy päivittäin puoleksi tai tunniksi lapsen kanssa hänen asioidensa äärelle, meiltä katoaa asiantuntijuus. 

Kannustan kaikkia vanhempia nauttimaan ja ylläpitämään tätä upeaa asiantuntijan roolia, sillä jokainen meistä on oman lapsensa paras asiantuntija. 

Kodin ilmapiirin uudelleen muokkaaminen ei usein tarvitse kuin asettumista. Koronan myötä olemme nyt kuin huomaamatta asettuneet, taidot ovat olemassa ja nyt ne on kaivettu vain paremmin käyttöön. Ei tarvitse tavoitella täydellistä yhdessäoloa, mutta on hyvä tavoitella edes pientäkin positiivista muutosta yhteisolon hyvinvointiin. 

Uskon, että olemme lähentyneet toisiamme kotioloissa. Nyt olisikin hauskaa kirjoittaa jokaisesta perheenjäsenestä Post it -lapulle kolme mukavaa asiaa tai huomiota talven ajalta, antaa yhteistä aikaa käsitellä kokemuksia ja huomioita muutoksista yksilöinä ja perheenä. 

Tai kirjoittaisitteko toisillenne kevätkirjeen? 

Valoisin terveisin, Pia 

Jaa tämä artikkeli


Perhe