Kahden kysymyksen taktiikka


Tulemme helposti hyviksi asioissa, joita emme tavoittele. Aika ja energia käytetään tekemään maalia, joka onkin väärällä pelikentällä. Joskus aika ja energia vain kulutetaan arjen hektisyyteen ilman mitään maalia.

Mikä tässä on oleellista? Tähän kysymykseen pitäisi pysähtyä jokaisessa palaverissa ja päätöksessä. Tavat ja uskomukset voivat pitää meitä menneisyyden kahleissa. Usein olemme myös liian sisällä tekemisessä, tunteella pelissä ja kiireinen, ettemme enää näe peliä maalilta. Olennaisen ymmärtäminen onnistuu parhaiten, kun organisaatio ja sen ihmiset pysähtyvät muuttamaan perspektiiviään tarpeeksi usein.

Suunta pelkästään ei riitä motivoimaan ja saamaan ihmisiä kukoistamaan. Tapa tehdä maali sisältää usein ennen kaikkea ihmisiin ja heidän vahvuuksiinsa luottamista.

Oletko kavereidesi mielestä vähän erikoinen? Kysyn tämän työpaikkahaastatteluissa. Ihmiset hämmentyvät tai naurahtavat. Suomalaiset vastaavat yleensä missä ovat vähän outoja. Ruotsalaiset vastaavasti missä ovat hyviä.

Olen vakuuttunut, että vahvuudet ihmisessä löytyvät sieltä, missä he ovat vähän erikoisia. Erityisosaaminen on se, mikä erottaa maailman kohinasta ja keskinkertaisuuden kirouksesta. Valitettavasti suomalaiset menevät usein nukkumaan potentiaalinsa kanssa. Tehdään kuten muut. Rekrytoidaan sellaisia kuin itse on. Johdetaan toimistoa, ei ihmisiä.

Prosessit ja raamit ovat toki työyhteisölle tärkeitä. Mutta ihmisten erityisosaaminen ja roolittaminen määrittelevät kilpailuedun. Juuri siksi meidän pitäisi rakastaa hämmentäviä kysymyksiä ja luottaa ihmisten erikoisuuksiin.

Olennaisen ymmärtäminen antaa vain peliluvan; erilaisuuden vahvistaminen mahdollistaa maalit.

Aki Riihilahti
HJK toimitusjohtaja, jalkapallovaikuttaja

Jaa tämä artikkeli


Työelämä