Erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja omahoito muodostavat sydämen vajaatoiminnan hoidossa elintärkeän ketjun. Potilaan omahoidon tukemisella voidaan vähentää sairaalahoidon tarvetta ja parantaa elämänlaatua. Myös hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa potilaan rooli on tulossa yhä tärkeämmäksi.

Sydämen vajaatoiminnan diagnostiikka ja hoidon eri vaiheet edellyttävät terveydenhuollon eri portaiden yhteistyötä, jotta hoidon vaikuttavuus, potilaan elämänlaatu ja hoidon aiheuttamat kustannukset muodostavat mahdollisimman tehokkaan yhtälön.

KSSHP:n kehittäjäylilääkäri, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Pirjo Mustonen toimii myös Jyväskylän yliopiston työelämäprofessorina. Hän on jäsenenä Sydämen vajaatoiminnan Käypä hoito -työryhmässä sekä johtanut hanketta, jossa Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on määrätietoisesti kehittänyt sydämen vajaatoimintapotilaiden hoitoa.

Hoitohaasteiden taustalla Mustonen näkee suuren potilasmäärän, diagnosoinnin ongelmat, pysyvän hoitosuhteen ja järjestelmällisen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisen hoitoketjun puuttumisen sekä riittämättömän potilaan perehdyttämisen omahoitoon.

”Vajaatoiminnan diagnosointi tuottaa vaikeuksia, koska samantyyppisiä oireita esiintyy monessa muussakin sairaudessa ja diagnosointi on melkoista oireiden ja löydösten pohjalta koottavaa palapeliä. Vielä sen jälkeen kun vajaatoiminta on todettu, saattaa oireyhtymään johtaneiden taustasairauksien selvittäminen toteutua vaillinaisesti”, Mustonen sanoo ja jatkaa: ”Jos potilaalla ei ole pysyvää hoitosuhdetta, on kokonaisvaltaisen ja vaikuttavan hoidon toteutuminen haastavaa.”

Onnistunut hoito vähentää erikoissairaanhoidon hoitojaksojen tarvetta. Hoitaja-lääkäritiimi, joka tuntee potilaan ja hänen sairaushistoriansa, pystyy paremmin puuttumaan oireyhtymän pahenemisvaiheisiin riittävän ajoissa ja estämään sairaalaan joutumisen. Tämä ei kuitenkaan onnistu mikäli potilas ei ymmärrä panostaa riittävästi omahoitoon ja seurantaan.

”Toistuvat sairaalahoitoon johtavat sairauden pahenemisvaiheet heikentävät potilaan ennustetta”, Mustonen muistuttaa.

Vaikka viime vuosina lääkehoito on kehittynyt, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyön merkitystä se ei vähennä.

”Systemaattinen hoitosuunnitelma auttaa kaikkia hoitoon osallistuvia. Lisäksi on tuettava paremmin potilaan omahoitoa ja -seurantaa. Meta-analyysitasolla omahoitointerventioiden on todettu vähentävän sairaalahoidon tarvetta merkittävästi (HR 0,80, 95 % CI, 0,69–0,92) ja kohentavan myös elämänlaatua(*. Myös hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa potilas tulee olemaan yhä tärkeämmässä roolissa”, Mustonen painottaa.

”Systemaattisesti kerätyistä potilaiden palautteista saamme tulevaisuudessa arvokasta vaikuttavuustietoa, myös hoitokäytänteiden kehittämiseksi.

* Lähde:

Jonkman NH et al. Do Self-Management Interventions Work in Patients With Heart Failure? An Individual Patient Data Meta-Analysis. Circulation 2016;133:1189-119

www.eloqua.roche.com/sydantaudit

Jaa tämä artikkeli


Terveys