Harvinaisten sairauksien lääkekehitys etenee kohti geeniterapiaa

Harvinaiset sairaudet ovat haaste lääkekehitykselle mutta samalla myös mahdollisuus.

Yhden geenivirheen aiheuttamien tautien syntymekanismeja tunnetaan lisääntyvässä määrin, ja lääkkeen vaikutustavan valinta on suoraviivaisempaa kuin monitekijäisten tautien kohdalla. Merkittäviä lääkekehityksen läpimurtoja onkin tehty ensimmäiseksi juuri harvinaissairauksissa.

Perinteiset synteettiset lääkkeet vaikuttavat elimistössä tyypillisesti jonkin kohdeproteiinin toimintaan, ja biologisissa valmisteissa lääke on itse usein proteiini. Oligonukleotidilääkkeet taas vaikuttavat siihen, miten geenejä luetaan proteiineiksi, kun taas geeniterapiassa lääke on itse geeni.

Synteettiset pienimolekyyliset lääkkeet ovat nykyisin molekyylimallinnuksella tarkasti vaikutuskohteeseensa räätälöityjä. Ne estävät tyypillisesti proteiinin toimintaa, mutta erityisesti harvinaissairauksissa vaikutustapoja on muitakin.

Synteettiset pienimolekyyliset lääkkeet ovat nykyisin molekyylimallinnuksella tarkasti vaikutuskohteeseensa räätälöityjä. Ne estävät tyypillisesti proteiinin toimintaa, mutta erityisesti harvinaissairauksissa vaikutustapoja on muitakin.

Oligonukleotidilääkkeet ovat askel kohti viallisen geenin toiminnan korjausta. ASO-lääkkeet vaikuttavat geenin luentaan proteiiniksi sitoutumalla geenin transkriptiossa syntyvään lähetti-RNA:han. Ne joko estävät lähetin luentaa proteiiniksi tai vaikuttavat sen silmukoitumiseen ja siten syntyvään proteiinimuotoon.

Geeniterapia on luonnollinen seuraava askel osana lääkkeiden kehityskulkua. Monogeenisissä taudeissa kohdesoluihin viedään toimiva geeni tuottamaan puuttuvaa tai viallista proteiinia. Ensimmäiset geeninsiirrot tehtiin jo 1990-luvulla, mutta vasta viime vuosina teknologia on saavuttanut vaiheen, jossa hoitoja voidaan toteuttaa riittävän turvallisesti, taustalla ajatus jopa taudin parantamisesta.

Lähde: Tambuyzer E ym. Nat. Rev. Drug Res. 2020;19:93

Jaa tämä artikkeli


Kehittyvä Suomi Terveys