Diabeteksen hoidon tulee olla ennaltaehkäisevää, yhdenvertaista ja yksilöllistä


Diabetesliitto peräänkuuluttaa tiedon lisäämistä, oikeaa hoitoresurssien kohdentamista ja potilaiden parempaa segmentointia. Sekä potilaiden elämänlaadun parantaminen että terveydenhuollon kantokyvyn varmistaminen vaativat, että hoitoa kehitetään ja sen laatua seurataan entistä tarkemmin.

Diabetes on ryhmä sairauksia, joista suurimmat ryhmät ovat tyypit 1 ja 2 sekä raskausdiabetes. Sairauksia yhdistää haiman toiminnan häiriö ja kohonnut veren glukoosipitoisuus.

– Tyypin 1 ja pitkään sairastetun tyypin 2 diabeteksen hoidossa keskeistä on insuliinipuutoksen korvaaminen ja elintavat. Vaihtelevan insuliinitarpeen kattaminen on haastavaa, vaatii henkilöltä 24/7 sitoutumista ja itsenäisiä hoitopäätöksiä, kertoo Pirjo Ilanne-Parikka, LT, Sisätautien erikoislääkäri, Diabeteksen hoidon erityispätevyys.

Hoitotulokset eivät hänen mukaansa tällä hetkellä vastaa mahdollisuuksia, mutta niitä voidaan parantaa. Tämä vaatii monimuotoista lähestymistä, jossa osatekijöinä ovat esimerkiksi teknologioiden ja digitaalisten hoitomenetelmien kehitys sekä aktiivinen, tavoitteellinen ja yksilöllinen elintapahoito ja lääkehoidot.

Yhteiskunnallisesti merkittävää ohjata resurssit oikein

Jo palvelujärjestelmän kantokyvyn varmistaminen vaatii, että diabeteksen hoidon painopistettä täytyy suunnata ehkäisevään työhön.

– Suomessa arvioidaan, että jopa noin 15 % terveydenhuollon menoista aiheutuu diabeteksen ja liitännäissairauksien hoidosta. Poissaoloista, eläköitymisistä ja kuolemista aiheutuvat menetykset ovat suoria kustannuksia korkeammat, mainitsee lääketaloustieteen professori Janne Martikainen Itä-Suomen yliopistosta.

Janne Martikainen

Martikainen on mukana useassa tutkimushankkeessa, joissa etsitään ratkaisuja suunnan muuttamiseksi. Yhdeksi fokusalueeksi on noussut palvelujen kohdentaminen, esimerkiksi potilasryhmiä segmentoimalla. Diabeteksen hoidossa tuleekin huomioida erilaiset tarpeet, mutta yhdenvertaiset oikeudet.

– Kaikille yhteiset ohjeet voivat toimia jopa itseään vastaan, yksilölliset hoitosuunnitelmat ovat äärimmäisen tärkeitä, toteaa Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic.

Osaamisen ja tiedon jakamiseksi tarvittaisiin diabetekseen keskittyviä osaamiskeskuksia tai verkostoja, joiden moniammatilliset tiimit olisivat helposti konsultoitavissa. Myös hoidon laadun tarkkailuun tulisi lisätä voimavaroja.

– Yhteismitallisen laatutiedon avulla resursseja voitaisiin ohjata oikein ja luoda kehitystä siellä, missä siihen on suurin tarve, Tuominen-Lozic summaa.

Laura Tuominen-Lozic
Jaa tämä artikkeli


Kehittyvä Suomi