9Livesin toimitusjohtaja Katariina Matveinen sekä liiketoiminta- ja laatujohtaja Jukka Rantala. 

Ensihoitopalvelun kokonaisuudistuksen ja uuden terveydenhuoltolain myötä sekä terveydenhuollon kapasiteetti että budjetti ovat olleet koetuksella. Vuoden 2011 uudistuksessa ensihoitopalvelun järjestämisvastuu siirrettiin kunnilta sairaanhoitopiireille. Ensihoitopalveluita tarjoava 9Lives näkee tapahtuneessa kehityksessä useita haasteita. 

Viime joulukuussa 9Livesin liiketoiminta- ja laatujohtaja Jukka Rantala ajoi 9Livesin ambulanssin talliin kyynel silmäkulmassa. Takana oli koko Kymenlaakson alueen hävitty kilpailutus ja työntekijöiden irtisanominen.

”Yksi paikka oli jaossa ja kilpailutus itsessään oli kaikilta osin reilu. Ei siinä auttanut kuin pakata tavarat ja jatkaa uusiin haasteisiin’’. 

Haasteita ensihoidon alalla on riittänyt 

Rantala kertoo, että ensihoidon järjestämisvastuun siirtäminen kunnilta sairaanhoitopiireille romahdutti vuosina 2011 – 2013 yksityisten toimijoiden määrän. Ennen uudistusta yrityksiä oli yli 200 ja ne tuottivat koko Suomen ensihoitopalvelusta 60%, tänä päivänä yksityisiä toimijoita on alle 30. Yritystoiminnan lopettamisen ohella yrittäjillä on ollut pääomaa ja vuosien kova työ kiinni kalustossa, joka on jouduttu realisoimaan alihintaan. 

Keskeisenä tekijänä yritysten alasajoon on lakimuutos, joka mahdollisti ensihoidon palvelujen järjestämisen sairaanhoitopiirin itse tuottamana, tekemällä kumppanuussopimus pelastuslaitoksen kanssa tai kilpailuttamalla. Valitettavasti suurimassa osassa sairaanhoitopiirejä palvelu toteutettiin käyttämällä vain kahta ensimmäistä vaihtoehtoa ja yksityistä sektoria ei huomioitu lainkaan. Ennen lakimuutosta yksityinen sektori tuotti ensihoidon palveluja koko Suomessa, nyt ainoastaan kuuden Sairaanhoitopiirin alueella Suomen kahdestakymmenestä alueesta. 

”Ennen lakimuutosta ensihoitopalvelujen markkina oli noin 200 miljoonaa euroa. Lakimuutoksen yhteydessä ja laajasti toteutetun palvelutason noston myötä, markkinan arvo ja samalla kustannusten taso nousivat arviolta 300 miljoonaan euroon. Palvelutason nosto sekä julkisen sektorin palvelutuotannon huima kasvu yhdessä ovat merkittävästi nostaneet ensihoidon kustannuksia Suomessa.” kertoo 9Livesin toimitusjohtaja Katariina Matveinen. 

Katariina Matveisen mukaan vuoden 2011 lakiuudistus lyhensi sopimuskausia, lisäsi investointeihin liittyviä riskejä ja loi epävarmuutta. Se, että julkisten ensihoidon palvelujen kustannukset eivät ole läpinäkyviä, tuo mukanaan taloudellisen riskin, joka voi tulla vielä kalliiksi. 

”Samalla kun väestö ikääntyy, ensihoidon tehtävät lisääntyvät ja menot ovat nousujohteisia – eli tulevaisuudessa Suomen ensihoidon kustannukset voivat karata täysin käsistä, jos asiaan ei nyt puututa’’, Matveinen jatkaa. 

Ilman sairaanhoitopiirien liikelaitosten ja pelastuslaitosten tuottamien palvelujen kustannusten seurantaa ja läpinäkyvyyttä ei voida Matveisen mukaan tietää, millaisia vaikutuksia lisääntyvillä kustannuksilla on tuotettujen palveluiden laatuun. ”On erikoista, jos palvelut ajautuvat julkiselle puolelle eikä tarkkoja kustannuksia tiedetä”, Matveinen herättelee. 

Matveisen mukaan monopolimalli johtaa helposti väärään kehitykseen, jolloin kustannukset nousevat ja palvelun laatu laskee. “Niin kauan kuin läpinäkyviä kustannustietoja ei kerätä ja julkaista, päätöksenteossa korostuvat objektiivisen tiedon sijasta ideologia ja mielikuvat. Monituottajamallissa palveluntuottajien välille syntyy tervettä kilpailua, joka takaa laadun ja uusien innovaatioiden sekä toiminnan jatkuvan kehittämisen.” 

”Yksityinen toimija kokee kilpailutustilanteen helposti mahdottomana. Julkiselta toimijalta ostettu palvelu on saatettu ostaa alihintaan sitä kilpailuttamatta. Lopullinen palvelun tuottaminen saattaa silti olla kalliimpaa kun palvelua sovittaessa ja tämä on tilaajan mielestä laskua maksaessaan täysin hyväksyttävää’’, Rantala linjaa. Hänen mukaansa yksityisillä ei ole avointa piikkiä, jolla ylittää budjetti. “Kun palvelu on luvattu tuottaa jollain hinnalla, siihen on päästävä tai ollaan tappiolla. Jos laatu taas ei vastaa sovittua, sopimus voidaan purkaa ja palveluntuottaja vaihtaa. Mehän kilpailutamme sopimuksemme aina puhelinliittymistä asusteisiin, jotta toiminta on mahdollisimman kustannustehokasta ja samalla korkeat laatukriteerit ylittävää.” 

Eteenkin suurten väestökeskittymien ensihoitopalvelusopimukset jäävät usein kilpailuttamatta 

Rantalan mukaan yksityiset ensihoidon palveluntuottajat ovat jääneet pahasti paitsioon juuri suurilla toimialueilla, joissa työvoiman rekrytoiminen on suhteessa helpompaa ja jossa myös yksityisen sektorin tuoma kehittämispotentiaali on suuri. 

‘’Ei ole mitään järkeä, että suhteellisen pienestä toimialueesta, kuten haja-asutusalueen ja alle 10 000 asukkaan kunnan ensihoidon palvelutuotannosta kilpailee jopa 10 yksityistä toimijaa samalla, kun suurten toimialueiden ja kaupunkien palvelutuotannosta vastaa julkinen sektori yksinoikeudella. Taloudellisesti tai laadullisesti tätä ei ainakaan voida perustella’’, Rantala lisää. 

Kiireellisten eli lyhyen vasteajan ensihoidon palvelujen lisäksi oman osa-alueensa muodostavat ambulansseilla suoritettavat potilaskuljetukset ja aikatilaustehtävät. Ne muodostavat noin kuudesosan ensihoidon kokonaismarkkinoista. Kyseinen osa-alue on linjattu EU-tasolla taloudelliseksi toiminnaksi, joka tulee kilpailuttaa. Tätä ei kuitenkaan usein tapahdu.

Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Sisäministeriön kanssa, jopa kahteen otteeseen (STM/4879/2014 4.2.2016 ja 18.11.2016), ilmoittanut sairaanhoitopiireille ja pelastuslaitoksille, että vastaavat kilpailutusmenettelyn sivuuttavat yhteistyösopimukset tulisi purkaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä Sisäministeriön kanssa tehnyt sitoumuksen jopa EU:n komissiolle asiasta (STM/4879/2014). Tästäkin huolimatta Vaasassa, Pohjois-Karjalassa (PKSHP), Kanta-Hämeessä sekä Etelä- (ESSHP) ja Itä-Savossa (ISSHP) ja osittain Satakunnassa Pelastuslaitos vastaa edelleen potilaskuljetusten tuottamisesta, vaikka ne yksiselitteisesti kuuluvat kilpailutettavien ensihoidon palvelujen piiriin. Julkisella sektorilla kulut eivät myöskään aina kirjaudu ensihoidon vaan pelastustoimen kuluiksi. Näistä kustannuksista pelastuslaitokset laskuttavat suoraan kuntia. Erityisesti kalusto, henkilöstö ja asematilat saattavat kuulua näiden kustannusten piiriin. 

“Useat toimijat ja toiminnan läpinäkyvyys luovat kehittävän ja kirittävän kilpailuasetelman. Keskeistä on, että kilpailu on reilua. Silloinhan se parantaa ihan jokaista mukana olevaa toimijaa”, Rantala huomauttaa. 

Yksityisen ensihoidon valvonnasta vastaavat Aluehallintovirastot sekä Valvira 

“Ensihoitajilla on Suomessa sama koulutus ja osaaminen, riippumatta siitä toimivatko he yksityisellä vai julkisella palveluntuottajalla. Yksityisen palveluntuottajan toiminta on luvanvaraista ja valvottua. Yksityisiltä toimijoilta vaaditaan lisäksi ISO 9001 -standardin mukainen laatusertifiointi, jota ulkopuolinen ja riippumaton auditoija valvoo. Tämä on meille vain hyvä asia, sillä se pakottaa jatkuvaan prosessien kehittämiseen ja tarkastamiseen’’, Rantala kertoo. 

Yksityinen ensihoidon sektori on täydessä toimintavalmiudessa mahdollisessa suuronnettomuus- tai kriisitilanteessa. Esimerkiksi koronapandemian aikana 9Lives on perustanut infektioyksiköitä HUS:n alueelle ja ensihoitoyksiköt ovat auttaneet Keski-Uudenmaan sote-piirissä COVID-19 -testauksessa. 

”Palvelutuotannon aloittaminen kesti kaksi vuorokautta HUS Logistics:lta saamastamme palvelupyynnöstä’’, Rantala täydentää. 

Matveisen ja Rantalan mukaan yksityisen sektorin tehokkuus ja ketterä johtamistapa yhdistettynä sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen resursseihin ja viranomaisstatukseen toimii tulosten mahdollistajana myös tulevaisuudessa. Matveisen mukaan kevät on lähentänyt julkisen ja yksityisen sektorin välistä dialogia: ”On huomattu, että eri osapuolia todella tarvitaan.” 

Yksityisen sektorin tehokkuus näkyy Matveisen mukaan johtamisprosessien lisäksi konkreettisesti kenttätyössä. ”Pirkanmaalla ensihoitoyksikön käyttöaste on noin 20-30 prosenttia. Hälytysten välissä ensihoitajat auttavat kipsauksessa”, Matveinen kertoo ja nostaa lisäksi esiin ensihoidon toiminnan jatkuvuuden turvaamisen ja sen merkityksen yhteiskunnalle.

”Mitäpä jos ainoastaan pelastuslaitos ja julkinen sektori tuottavat ensihoidon palvelut Suomessa? Kuka tuuraa työn keskeytyksestä tai muusta syystä syntyviä katkoksia poikkeusaikoina? 90-luvulla esimerkiksi pelastuslaitoksen lakko vaikutti kriittisesti ensihoidon toimintakykyyn.’’ Yksityinen ja julkinen työehtosopimus eivät myöskään ole keskenään identtisiä, minkä Matveinen näkee hyvänä asiana riskienhallinnan näkökulmasta. 

”Monituottajamalli luo monitasoista toimitusvarmuutta terveydenhuoltoalalla, jossa katkoksiin ei yksinkertaisesti ole varaa.’’ 

Sekä Rantala että Matveinen peräänkuuluttavat maamme päättäjiltä sekä sairaanhoitopiirien että kuntien valtuustojen ja hallitusten luottamushenkilöiltä rohkeutta nostaa kokouksissa käsi ylös ja pyytää yhden esityksen rinnalle vertailtavaksi toista tai useampaa vaihtoehtoa. Rantala kannustaa: “Kuntien täytyy olla sekä aidosti kiinnostuneita siitä, mitä ensihoito maksaa, kuka sen tuottaa ja että mitkä ovat perusteet sille, että yksi toimija valitaan. Vainko siksi, että muita vaihtoehtoja ja vertailukohtia ei ole haluttu tuoda esitettäväksi? Mahdolliset lisäkustannukset koituvat aina veronmaksajien kannettavaksi.” 

9Lives 

Pitkät perinteet omaava 9Lives konserni on yksi Suomen suurimmista yksityisomisteisista ensihoitoa ja sairaankuljetuspalveluita tarjoavista yrityksistä. Ensihoito-ja potilassiirtojen lisäksi 9Lives tuottaa kotiinvietäviä sosiaali- ja terveyspalveluja. 9Lives palvelee 500 ensihoidon ammattilaisen voimin 13 toimipisteessä. Käytössä on yli 50 ambulanssia sekä 24/7 -palvelukeskus. 9Lives toiminta-alueella asuu lähes kaksi miljoonaa ihmistä. Yritys otti ensimmäisenä toimijana potilaskuljetuskäyttöön tarkoitetut A1- eli yhden ensihoitajan operoimat ambulanssit. Toimitusjohtajana toimii Katariina Matveinen. 

Jaa tämä artikkeli


Kehittyvä Suomi