Rakentavan valittamisen puolesta

Miltei kaikki toiminta voidaan jakaa kahteen kategoriaan. Toimintaan, joka on osa ratkaisua tai osa ongelmaa. Kansallisharrastuksemme valittaminen näyttäytyy usein epärakentavassa valossa, mutta on osa kulttuurista kanssakäymisen koodistoamme, joka negatiivisen äärelle pysähtymisen kautta palvelee yhteenkuuluvuuden luomista arjen mikrotasolla. Kenties perheet, jotka valittavat yhdessä pysyvät yhdessä.

Lähtökohdaltaan valittamisen funktio on myönteinen. Se on sen ilmaisemista, mikä ei toimi. Sen sijaan, että valittaisin valittamisesta, ehdotankin että hyväksymme kulttuurisen taipumuksemme, mutta otamme sen käyttöön rakentavasti. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että jokaista valitusta kohtaan ponnistamme mieltämme luomaan ainakin kaksi ehdotusta tilanteen kohentamiseksi.

Yhteisöt, joiden jäsenet ottavat vastuun ympäröivästä systeemistä pyrkien luomaan toiveikkuuden ilmapiiriä ja psykologista turvallisuutta ovat onnellisempia ja menestyvämpiä kuin ne, joissa keskitytään vikoihin. En epäile hetkeäkään etteikö meillä olisi kykyä kääntää valittaminen voimavaraksi. Kun valitsemme valittaa rakentavasti, astumme raikkaaseen mahdollisuusavaruuteen, jonka kohottaa kapeuttamisen sijaan. Onko toisaalta edes varaa toimia muuten? Huominen syntyy tämän hetken ajatuksissa ja teoissa.

Emilia Lahti
Väitöskirjatutkija, keynote-puhuja ja aktivisti