Hyvän arjen koti

Muistisairaan elämä voi olla hyvää sairaudesta huolimatta. Hoivakodin turvallisessa yhteisössä arki voi jatkua omannäköisenä.

Heli Riipinen kertoo, että Hoivassa asukkaiden yksilölliset toiveet huomioidaan. Elvis-fanin kanssa voidaan kuunnella Elviksen musiikkia, ja aamutoimet voidaan tehdä asukkaan toiveesta hieman myöhemmin tai vaikka tarjoilla aamupala huoneeseen, jos tämä haluaa rauhassa heräillä uuteen päivään.

Diakonissalaitoksen Hoivan hoivakodeissa asuu pääasiassa muistisairaita, jotka saavat hoivakodissa ympärivuorokautista huolenpitoa. Monelle hoivakoti on loppuelämän koti. Toiminnan kivijalka on hoitohenkilökunnan ammattitaito ja kyky kohdata jokainen asukas yksilönä.

”Hoivakoti on yhteisö, jossa kohtaamme yhdessä kaikki arkiset asiat ja koko tunneskaalan. Muistisairaan kohdalla hyvä arki koostuu tässä hetkessä koetuista asioista”, Kyläkallion hoivakodin lähiesimies Heli Riipinen kertoo.

”Muistisairaan kohdalla hyvä arki koostuu tässä hetkessä koetuista asioista.”

Muutto hoivakotiin voi tuoda elämään paljon uutta ja hyvää. Yksinäisyys poistuu, ja ikääntynyt saa viettää omannäköistään arkea turvallisessa ympäristössä.

”Asukas saa olla yksilönä yhteisössä. Me ulkoilemme, askartelemme, laulamme karaokea, leivomme tai vaikka hoidamme yhdessä puutarhaa. Asukas voi osallistua myös olemalla paikan päällä ja läsnä, vaikka ei itse tekisikään”, Riipinen sanoo.

Hyvän arjen toteutuminen vaatii henkilökunnalta kuuntelemisen ja läsnäolon taitoa. Kaikessa toiminnassa asukkaat ovat keskiössä ja Hoivassa heitä ja heidän omaisiaan kuunnellaan tarkasti. Lähtökohtana on asukkaan koko elämänkaaren tarkastelu, joka kertoo yksilöllisistä tarpeista ja antaa pohjan hoitosuunnitelmalle. Rutiinit eivät määrittele hyvää arkea.

Hoivan hoivakodeissa käytetään paljon lääkkeettömiä hoitoja elämänlaadun ja hyvän arjen edistämiseksi. Näitä voivat olla vaikka kosketus kampaajan tai jalkahoitajan käydessä, sängyn vieressä istuminen iltaisin, jos asukkaalla on univaikeuksia, ystäväkoiran vierailu tai ulkoilu.

”Ihmisellä on tarve tehdä ja saada sitä kautta itselleen merkitystä ja arvoa. Tekeminen voi olla vaikka serviettien taittelua tai pöytien pyyhkimistä”, Riipinen toteaa.

Muutto hoivakotiin voi pelottaa, mutta siitäkin on lupa puhua. Riipinen vakuuttaa, että hoivakodin henkilökunnalla on kyky kohdata pelot, jotka kuuluvat muutosprosessiin. Luottamus syntyy keskustelun ja kuuntelemisen kautta.

”Elämä jatkuu muistisairaudesta huolimatta. Me Hoivassa näemme elämänkaaren loppuvaiheen luonnollisena osana ihmisen elämää. Jokaisen olisi hyvä pohtia, millainen on hyvä vanhuus ja tiedostaa, että vanhuuteen kuuluu myös kuolema.”

Lue lisää: www.hoiva.fi